Hymysi

En muuta kaipaa, kun lähelläni oot,
kosketuksesi saa mut hehkumaan,
ja kun lähelläsi oon aika hetkeksi pysähtyy,
on tää taikaa, jonka halauksesi saa aikaan,
hymälläsi tuot iloa,
enkä malta odottaa että syliisi pääsen taas,
hengityskin lähelläsi pysähtyy,
ja kosketuksesi saa kylmät väreet aikaan,
on rakkautesi aitoa.

Lapsuus

Itseäni kaipaan,
sillä joskus mieleeni palaa lapsuus,
jolloin ei ollut huolia eikä murheita,
eikä myöskään tietoa sydänsuruista,
elämä oli lapsena huoletonta,
nauroin, itkin ja nauroin,
lapsena ei tarvinnut mitään teeskennellä,
jos yksi toivo mulla olisi,
tahtoisin nyt olla se sama onnellinen lapsi,
jolla oli paljon energiaa,
iloa ja onnea,
joskus mietin mistä saisin voimani takaisin,
sillä en voi ajassa takaisin palata,
mutta itseni tahtoisin pian löytää,
sillä olen aivan eksyksissä,
en tiedä mihin suuntaan mennä.

Välitätkö

Joskus mietin kyyneleiden kera,
miks et niistä yhtään piittaa,
ajatteletko mua ollenkaan,
sillä mut feidasit taas,
jotta itse vain voisit pitää hauskaa,
tiedän ainakin välittäväni sinusta,
mutta en tiedä välitätkö sä minusta,
sanot mulle paljon asioita,
mutta käyttädyt aivan erilailla,
mihin siis minun pitäisi uskoa,
joten kerrotko minulle vastauksen.

Ovi sulkeutuu

Selkäsi mä vain nään,
etkä sano mulle yhtään mitään,
ovi perässäsi sulkeutuu,
tunteet pian vallan saa,
ja kyyneleet valuu taas,
pyydän sulta pieniä asioita,
mutta et niitä voi toteuttaa,
lupaat mulle asioita,
joita aina odotan innolla,
mutta lopulta pettymyksen suuren joudun aina kokemaan,
sä tiedät kuinka paljon se minuun sattuu,
ja kuinka pahalta lupauksen pettäminen tuntuu,
joskus tuntuu etten ole rakas ja tärkeä,
joten kertoisitko sen mulle,
sillä sitä en ymmärrä,
miksi mut aina yksin jätät.

Ajatukset

Kynä kädessä paperille oloani purkaan,
sillä nämä ajatukset mieleni valtaa,
peiton alle kääriydyn ja pään painan tyynyyn,
yrittäen saada unta,
mutta pian taas ajatukset tulvivat alitajuntaan,
kunpa vaan voisin kaiken pahan unohtaa,
jotta voisin onnen kyyneleitä vuodattaa.

Parempi huominen

Apua rukoilen tähdiltä kirkkailta,
sillä mietin saako sydäntä koskaan korjaantumaan,
joskus kyynelin pyydän lohdutusta,
ja kovaan ääneen tahdon kipuni huutaa,
mutta ääni kulkee metsän läpi hiljaisena,
jota kukaan ei kuule,
ei kuulu takaisin edes kaikua,
sydänkin täynnä sirpaleita ja haavoja,
eikä kukaan huomaa kipua,
mutta silti jaksan taistella,
sillä tiedän tän muuttuvan paremmaksi,
jään siis tänne vielä odottamaan,
jos vaikka parempi huominen olisi tulossa.

Sua ajattelen

Mä yksin kotona viereesi kaivaten,
odottaen aamua,
jotta voin sua taas halata,
sillä lämpösi tahdon mä joka yö tuntea,
olisi mun helpompi nukkua,
mut sun lämpöäsi en ikinä unohda,
kun et täällä ole,
sua paljon ajattelen,
ja onko sulla kaikki kunnossa,
sä olet mulle ainoa,
ja sua tahdon parhaani mukaan rakastaa,
sillä olet sinä aarre minulla,
ja toivottavasti minä olen sinulle.