Taivaan portilla

Sade säässä kotia päin kävelen,
kylmä tuuli hiuksiani koskettaa,
ei oo mulla sateenvarjoakaan,
mutta onneksi mua lämmittää ajatus,
ajatus kullasta joka odottaa mua kotona,
kun kotiin päsen kultani lämpimään halaukseen,
unohtuu sade ja kaikki muut murheet,
ei mulla enää kylmä oo,
enkä enää peiton alla kylmyydestä tutise,
sillä kulta pitää minusta aina huolen,
en yhtään onnellisempi voisi olla,
sillä on minulla kaikki mitä tarvitsen,
perhe joka rakastaa ja
mies joka on kallein aarteeni päällä maan,
ja yhdessä tuumme olemaan aina,
jopa silloinkin kun aikamme koittaa.
niin taivaan portilla näemme taas,
ja silloin syliisi lämpimään vielä kerran päääsen.