Kartta kädessä

En tiedä jaksanko enää,
en voimaa saa mistään,
pääkin kohta räjähtää,
en minnekkään voi paeta,
olenhan umpikujassa,
kartta kädessä kuljen,
sinne ja tonne,
ikinä saapumatta perille,
yksin yritän tieni löytää,
en näe ketään,
en kuule mitään,
huudan, huudan ja huudan vielä lujempaa,
ei edes kaikua,
ilman valoa eteenpäin kuljen,
kompastellen kiviin suuriin,
pikkuhiljaa kylmyys valtaa kehoni,
en henkeä saa,
siihen paikalleni jään makaaman,

henkeä haukon,
ja mietin oliko tämä tässä,
vai saanko paremman huomisen nähdä.

Harhaan

Mikä tie on oikea,
kun mua harhaan johdatat,
sanot mulle sanoja,
joihin tahdon uskoa,
uskoa että meillä olisi tulevaisuus,
mutta se on vaikeaa,
kun maton vedit jalkojen alta,
sanoit että yhdessä voisimme olla,
maton siis vedit jalkojeni alta,
en kyyneleitäni sulle näytä,
haaveet kaatuivat taas kerran,
et tiedä mitä haluat,
joten pyydän ettet leikkisi mun kanssa,
olen pian taas hajalla,
sydän turtuneena makaan pohjalla,
ei katseessa eloa,
en siihen tahdo palata,
vain sun kanssas haluan olla,
ja kaiken kokea,
en vain tiedä onko se mahdollista,
jäänkö yksin pimeeseen itkemään,
vai saanko vierelläsi kulkea

Sinua tarvitsen

Haluat tukenani olla,
mutta en saa vastausta,
sinut haluan pian nähdä taas,
muttet anna siihen mahdollisuutta,
joten miten voit tukenani olla?,

miksi sanot, että minua haluat auttaa,
kun en edes voi nähdä sinua,
vaikka se tekisi kipeää,
mutta se sattuisi vielä enemmän,
jos en sinua näkisi ollenkaan,
en ymmärrä tätä ollenkaan,
ehkä sinua ei taida kiinnostaakkaan,
vaikka sanotkin muuta,
en enää tiedä mihin uskoa,
yritän silti pitää ajatukset kasassa,
ja yritän olla tippumatta,
sillä en sinne kuilun pohjalle halua,
siksi olen päättänyt taistella,
sinusta saan eniten voimaa ja uskoa,
en tiedä kauan uskoni kestää,
kun et ole vierellä,
sillä sinua tarvitsen eniten tällä hetkellä.

Stella - Korkokengät

Korkokengissään yli sillan kulkee
Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki: syyllinen
Käsivartta koristaa arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää
Yhä tuntee sen pojan sisällään
Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa
Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
Sormellaan siihen piirtää
Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa
Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään
Mytty raivoisaa voimaa
Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu

Silmät ummessa

En tiedä mitä tekisin,
sydämessä aukko,

ja tyhjyys valtaa mielen,
pääsenkö pinnalle ollenkaan?,
vai valtaako pimeys mut kokonaan,
päättänyt olen taistella,
vaikka olenkin hukassa,
muut jo perillä,
minä yksin tietäni yritän löytää,
keskellä hiljaisuutta,
silmät ummessa,
en henkeäkään saa mä kunnolla,
polvilleni putoan kivusta,
paikalleni jään,
koko keho kahlittuna,
silti yritän nousta,
kahleet maahan vetää takaisin,
silti yritän taistella,
jotta pystyssä pysyisin,

tästä selviäisin voittajana,
ja kun pääsen perille,
toivon et oot mua vastassa.

Kuulun vain sulle

Makaan lattialla,
tuijottaen kattoa,
tyhjä katse,
ei mitään eloa,
sydän rikki,
mitä pitäisi ajatella,
pää lyö tyhjää,
mutta silti pyörit mielessä,
kyyneleet silmissä,
sun syliisi tahtoisin palata,
mutta on ensin minun suuntaa muutettava,
sillä en halua menettää sinua kokonaan,
siksi on aika parantaa tapoja,
et ehkä usko tätä,
mutta tärkeä ja rakas olet minulle,
en tiedä olenko sinulle,
ehkä sen joku päivä saan selville,
pari asiaa silti voin luvata sulle,
tuut aina olemaan mun mielessä ja sydämessä,
ja kuulun vain sulle.

Taivaan rannan takana

Yön saapuessa,
muut jo nukkumassa,
minä yksin valveilla,
katsellen taivasta,
ei pilviä,
vain kirkkaita tähtiä ja kuu,
hitaasti suljen silmäni,
ei melua,
kuulen vain tuulen,
joka hellästi kasvoihini puhaltaa,
ja aaltoja kuljettaa
kuulen kuinka sydämeni lyö rinnassani,
vedän syvään henkeä,
aika pysähtyy hetkeksi,
ja mietin mitä tuolla,
taivaan rannan takana voikaan olla.